Siirry pääsisältöön

sähkökäyttöinen rintapumppu vs. käsikäyttöinen

Kaikki imettävät äidit suosittelevat rintapumppua ja sitä teen myös minä, mutta kysymys kuuluu, kumpi, käsikäyttöinen vai sähkökäyttöinen?

Oman kokemuksen perusteella, kun itseltä ei tullut mitään isoja määriä maitoa, oli käsikäyttöinen raskas, koska käsi väsyy. Lisäksi koin hankalaksi pumpata sillä toisesta rinnasta kun lapsi söi toisesta. Toki sillä oli helppo "helpottaa olo", jos tuli sellainen tilanne, mutta sen voi myös tehdä ihan käsin lypsämällä. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä mainita, etteivät kaikki heru pumpuille, mikä on myös täysin normaalia. Ja toiset heruvat juuri käsikäyttöisille, kun toiset taas sähkökäyttöisille tai molemmille.

Tämän perusteella varmaan arvaattekin, että oman ääneni annan sähkökäyttöiselle pumpulle. Ostin omani käytettymä tori.fi -palvelun kautta. Se on Medelan swing -pumppu. Siihen sai helposti uudet pullot ostettua sekä paljon erilaisia lisätarvikkeita. Käytin esimerkiksi saman firman säilytyspusseja, jotka sai kiinni pumppuun siten, että sai pumpattua suoraan niihin ja laitettua pussit jääkaapin kautta pakkaseen. Äidinmaidon säilytyksestä enemmän imetyksen tuki - nettisivuilta.

Swing versiossa on kätevä herumistoiminto, sekä erittäin laaja imutehon säätö. Pulloja saa myös erikokoisia riippuen tarpeesta. Kätevin toimintohan tässä toki on se, että se toimii sekä verkkovirralla että pattereilla. Patterit kestävät siinä erittäin hyvin, enkä itse juurikaan käyttänyt sitä verkkovirralla, koska koin sen hankalaksi.

Pumppu pelasti mm. kaverin polttaripäivän vieton. Pumppasin vessassa pari kertaa päivän aikana ja mukana kulki kylmälaukku (talviaika kaikenlisäksi), jotta sain maidon myös talteen ja käyttöön. Aina kun olimme jossain reissun päällä, pumppasin sillä autossa myös (matkustaja siis). 

Meidän imetys ei alkanut kovin helposti, kuten ei monella muullakaan. Tilda syntyi sektiolla ja minulla nousi maito vasta 6 päivää synnytyksestä. Sairaalassa vauva sai siis korviketta aluksi, myös kotiuduttuamme sai osaksi korviketta. Pystyin kuitenkin jättämään sen pois parin viikon sisällä muuten, mutta halusimme edelleen antaa ns. "yömaidon" pullosta korvikkeena. Näistä ongelmista puhutaan mielestäni aivan liian vähän, joten haluan sen takia kertoa hieman meidän alkutaipaleesta. Sairaalassa muutama vanhempi hoitaja oli tosiaan sitä mieltä, että maidon olisi kyllä pitänyt jo nousta, joten he eivät suostuneet antamaan korviketta vauvalle, jolloin hänen verensokeriarvot lähtivät laskuun. He eivät silti selittäneet tilannetta minulle, enkä tosiaan edes ennen tätä, tiennyt että näin voi käydä. Olin jotenkin olettanut, että se imettäminen kyllä tulee luonnostaan. Ainut asia, mitä osasin odottaa, oli siihen liittyvä kipu, koska siitä olin kuullut monesti.

Onneksi nykyään on olemassa kaikenlaisia tukevia Facebook - ryhmiä. Tähän "vaivaan" se on imetyksen tuki. Heillä myös nuo yllämainitut nettisivut. Siellä on olemassa myös chat tuki tarvittaessa. Laitoin heidän Facebook sivuilleen pitkän viestin heti kotiuduttuamme ja sain vastauksen muutamassa tunnissa tukiäidiltä, joka rauhoitti mieleni ja osasi kertoa, että tilanne oli ihan normaali. Ei kaikilla nouse maito aluksi, vaikka kuinka olisi ihokontaktissa. Minä kuitenkin ensimmäisen kuukauden imetin vauvaa vaippasillaan, minä ilman paitaa. 

Olemme muutaman ystävän kanssa pohtineet paljon tätä. Miksei imetykseen liittyvistä ongelmista puhuta neuvolassa ennen lapsen syntymää? Eikö haluta stressata äitiä, vai oletetaanko vain että kaikki tietävät nämä asiat? Minä voin ainakin myöntää, että voi käydä näin kun meillä.

Haluan lopuksi vielä kertoa toisesta imetykseen liittyvästä ongelmasta, jonka takia kävin jopa imetyspolikliniikalla...sieltä en kuitenkaan saanut juurikaan apua. Toisen nännin viiltävä kipu. Varsinkin rinnan ollessa juuri syöty. Se oli hirveätä. Nännissä ei ollut haavaa ja kaikkien mukaan vauvan ote oli oikeanlainen. Outoa siinä oli tosiaan se, että se oli vain toispuoleinen. Se kesti siis koko imetystaipaleen, eli n. 4.5kk. Selitin tämän loppuvaiheessa itselleni niin, että sen oli pakko liittyä jollain lailla anatomiaan vain, muuta syytä en siihen koskaan keksinyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pyöräkärry

Jo ennen lasta olen haaveillut pyöräkärrystä, en tiedä miksi, mutta ne on aina kiehtonut minua omalla tavallaan. Oli siis melkeinpä itsestäänselvyys, että hankin meille sellaisen. Keväällä, lumen sulattua pois, aloin heti tutkia asiaa tarkemmin. Hyvin monessa paikkaa suositeltiin ostamaan ns. Kunnon kärryn (lue: kalliimman), koska halvemmat mallit on esim. Hyvin painavia ja raskaita vetää.  Kaksi merkkiä jäi siis, Thule ja Croozer. Seuraava asia, mikä oli myös minulle itsestäänslvyys, oli että kärry hankitaan käytettynä, koska minulla ei olisi mitenkään varaa uuteen. Sitten piti päättää, ostaisinko yksi-vai kaksipaikkaisen..No, tässä ajattelin lähinnä nyt Tildan ja hänen serkkupojan kannalta asiaa. Toki aina täytyy miettiä myös tuleeko meille ehkä joskus toinen lapsi, mutta meillä ei ole tarkoitus hankkia lapsia hyvin pienellä ikäerolla ainakaan. Koskaan ei toki tiedä, miten käy yms. Mutta näin olemme ajatelleet. Päätin nyt silti, että halusin kaksipaikkaisen kärryn. Onpa

Angelcare vaipparoskis

Tarvitseeko vaipparoskista? Rehellinen vastaukseni on, ei. Tosin, jos hoitopöytä on pitkän matkan päässä keittiönroskiksesta ja haluat pitää hajut poissa, tämä on kyllä erittäin kätevä. Tätä ei oikeasti tarvitse tyhjentää, ennenkuin se on täynnä. Se ei päästä hajuja läpi eikä meidän koirat pääsisi sitä edes vahingossa penkomaan. Ison miinuksen tämä saa tosin siitä, että täyttökasetteja täytyy aina tilata netin kautta (ja monesti ne on loppu varastosta). Prismasta ja Lastentarvikkeesta löytyy kyllä Tommee Tippee -merkin kasetteja, mutta ainakin Lastentarvikkeen myyjän mukaan, ne ei satu Angel care -roskikseen. Ostimme tämän oman verkkokauppa.com:ista , kun kävimme Helsingissä lomalla ennen vauvan syntymää. Sieltä sitten tilaan nuo vaihtokasetit aina. Jälkiviisaana ostaisin ehkä nyt tuon Tommee tippee -merkkisen, koska olisi huomattavasti helpompi ostaa niitä vaihtokasetteja siihen. Meiltä tämä saa äänen.

Itkuhälytin vai radiopuhelin?

Emmin melko pitkään itse näiden kahden välillä? Pidin välillä taukoa ja aloitin aiheen tutkimisen aina vähän ajan päästä uudestaan. Loppupeleissä päädyin kuitenkin ihan itkuhälyttimiin, koska ajattelin ettei kantavuutta tarvitse niissä olla aivan järjettömästi ja koon puolesta saa olla mielummin pienemmät kuitenkin. Halusin myös hälyttimiin lämpömittarin (sitä ei taida olla radiopuhelimissa). Ehdoton ominaisuus oli myös akkutoimiset hälyttimet. Tänä päivänä suurin osa itkuhälyttimistä vaati vieläkin verkkovirran ainakin siihen vauvan osaan. Meillä on siis Neonate- BC 5700D hälyttimet, joissa on todella hyvä kantavuus, muttei kuitenkiin yhtä hyvä kuin radiopuhelimessa. Me ainakin pärjätään näillä ihan hyvin ja tosiaan mainittakoon vielä, että ne on käytössä ihan päivittäin. Kaverilla on käytössä Nabby , eli puhelimen välityksellä toimiva hälytin. Siinä on kivoja toimintoja ja se toimii oikein hyvin muuten, mutta kantavuus on erittäin heikko. Toivottavasti näitä saadaan kehitettyä